Yökuppi

Etusivu    Osakilpailut    Pistetilanne    Yöhärvelit    LIVE/Replay    Yögalleria    Säännöt/ohjeet    Keskustelu    Yökuppi ry
Tulossa:
18.10.2017
Hollola, Vihattu
25.10.2017
Asikkala, Vesivehmaa
1.11.2017
Lahti, Tapanilan hiihtomaja

Viimeisin tapahtuma:
11.10.2017
Heinola, Vierumäen Urheiluopisto, Muterlampi

Keskustelu:
Yökuppi Ry:n kevätkokous pidetään la 30.9.2017 Minskissä, tervetuloa.
-voima.heikki (29.9.2017 10:14)

Hämeen Yökuppi

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa
Sunnuntai 17.11.2013 /// UG

Viimeinen aamu valkeni kuulaana Unkarin ensimmäisen yön jälkeen. Itsevalmistetun aamupalan, leppäkerttujen siivouksen ja siistimisen jälkeen suuntasimme Wolkkarin keulan kohti Bocsan kylää. Kylä on pinta-alaltaan Unkarin suurin. Asia selvisi, kun seurueen manageri tutustui paikalliseen hollantilaiseen hemuliin. Parin tunnin autoilun jälkeen saavuimme kisakeskukseen, jossa kaksipäiväisen kisan Sikafestivaalien jälkimeiningit olivat purkuvaiheessa.

Tuukkanovits starttasi ensimmäisenä Yökupin virallisena edustajana kansainvälisissä suunnistuskisoissa. Kisan nimi Juniper viittasi maastossa olevaan katajaviidakkoon, jota ei voinut välillä ylittää, alittaa, eikä kiertää, vaan täytyi mennä läpi sen -> kuten Tuukkanovits joutui toteamaan silmäkulma edellä. Muuten maasto oli aivan mahtavaa.

Kakkoskategoriassa Assunovits veteli pitkin kankaita, jääden voittajalle vaivaiset 9 sekuntia. Kisamatka oli kuitenkin reilut yhdeksän kilometriä, jossa aikaa meni 74 minuuttia. Briosarjassa Hessupovits jäi nopeimmalle minuutin kuuden kilometrin matkalla. Muidenkin kisatulokset löytyvät netistä.

Kisapesu oli ainakin riittävän raikas, koska pesuvetenä käytettiin samaa kaivovesihanaa, josta järjestäjät täyttivät juomapänikät. Kotimatkalla kävimme Budassa ja Pestissä tutustumassa paikalliseen rakennuskulttuuriin Sissin ajoilta.

Kokonaisuudessaan Yökuppilaiset saivat totuteltua kolmen eri maan suunnistuskulttuuriin. Matkaa kansanauton mittariin kertyi aika tarkkaan tuhat kilometriä. Totesimme matkailulehti Mondon tarinat tosiksi ja niitä pystyi soveltamaan myös volkkarin istuimiin, samoin kuin lentokoneen istuimiin. Kokemusperäisesti Mondon tarina ei ehkä ole totta jokaisen istuimen osalta (toim. huom. rajansa penkeilläkin).

Loppuun vielä mainittakoon, että Alenovitsi alkoi matkan edetessä vaikuttamaan enemmän ja enemmän pensselisedältä.

Kuvia
Yö-MM-tulokset
Yö-MM-väliajat
1. treeni, Serbia (yö)
2. treeni, Serbia (sprinttikartta)
3. treeni, Kroatia (yö)
4. treeni, Kroatia (sprinttikartta)
5. "treeni", Unkari (yö-MM)
Headcam kataja-kisoista
Sama rata reittihärvelinä

edit. Alemmas lisäilty hiukan linkkejä jutuissa esiin tuleviin asioihin


Tuplamestari
Sunnuntai 17.11.2013 /// Hirvosević

Sprintin jälkeen folkkarin nokka suunnattiin Lahden ystävyyskaupunkia Pécsiä kohti. Parin päivän sisään kuudes rajatarkastus Unkariin pyrkiessämme oli heittäämällä tiukin. Viimeistään Hepsunovitsin esittelemä märkä suunnistusmuovikassi vakuutti rajatarkastajat ettemme salakuljeta tupakka- tai alkoholituotteita (josta toinen veti vesiperän). Hieman rajanylityksen jälkeen entourage löytyi ainakin usealle LS:n edustajalle tutusta lounaspaikasta, jossa silmät syövät enemmän kuin maha. Lounaan jälkeen kohti TV-toronya, mutta Koikkanovitskajan harmiksi hänen paikalliset rahansa eivät riittäneet saamaan koko porukkaa yläilmoihin, joten ihailimme hetken maisemia maantasalta ja suuntasimme paikallisen suunnistusseuran tärkeän puuhamiehen Ferencin (jonka perhe oli nimennyt entisen koiransa Timpurin mukaan) luo odottamaan tulikäskyjä illan MM-kisoista. Mainittavan arvoista oli, että Ferencin vaimo Ildiko oli loihtinut ehkä matkan parasta suuhunpantavaa kakun muodossa. Jopa siis nokkoselta maistuvaa persiljaa paremmalta.

Seuraavaksi siirryimme pienen matkan päähän LS:ää monesti edustaneen Mátén isoisän kylän (jossa hän on kuulemma big boss) kylätaloon, joka osoitti monet hiukan epäuskoiset vääräuskoisiksi. Majapaikasta löytyi kaikki mitä yökuppi-leiriläinen tarvitsee. Tosin edellisen yön samassa 120 cm leveässä sängyssä viettäneet Tuximovits ja Hepsunovits olivat hiukan pettyneitä joutuessaan nukkumaan ihan omissa sängyissään.

Illan kruunasi kaksi MM-kisaa, joista ensimmäisenä yösuunnistus-versio. Automatka oli trashtalk-täyteinen ja jokainen uhkui voitontahtoa. Ratamestari Máté oli viritelyt sopivan haastavat radat, joista kukaan ei selvinnyt pummeitta. Vähimmillä virheillä A-radan vei vanha kettu Hepsunovits ja B-radan Koikkanovitskaja. A-radalla koettiin draamaa kuten 2009 MM-kisoissa, kun voittajan kanssa samoissa juossut Assukovic jäi auttamaan loukkaantuneen PVSK-edustajan pois metsästä ja täten ei saanut hyväksyttyä suoritusta. Kisassa nähtiin myös ihmeitä kun edelliset päivät MM-kisoihin säästellyt Japsunovits todella nähtiin lähtöviivalla ja mikä merkittävintä, myös maalissa kaikki rastit käyneenä.

Pécsin keskustassa nautitun illallisen (johon kuului mm. tartar-pihvi) jälkeen oli vielä kermojen kerma jäljellä. Yöhyrrän MM-tittelin vei kukas muukaan kuin unkarilaisen yöelämän selkeästi tunteva Hepsunovits. Näin kirjoitettiin myös historiaa, kun UG-matkojen ensimmäinen tuplamestari oli syntynyt.

Nyt viimeistenkin yökukkujienkin on aika painua pehkuihin, sillä jo 6½ h tunnin päästä seurue suuntaa kohti kataja-kisoja Pécsin ja Budapestin välimaisemissa. Yli ja ulos.


INOF Oyj
Lauantai 16.11.2013 /// Hepsunovitš

Linnoitus valloitettu, vaikka paikalliset räksyttäjät yrittivät purra parastaan. Linnoitusta oli rakennettu muutama sata vuotta sitten 90 vuoden ajan, joten vallihautoja piti ylittää ja muureja alittaa, hienoa hommaa housut jalassa.

Matkalla kohti seuraavaa rajaa näimme miljoona, miljoona kaalia. Kaalia oli laatikoissa, kärryillä, kerällä ja maassa. Matkalta löytyi mielestämme Serbian paras ruokaravintola, kaivo. Kaivo ei ollut keskellä kylää, vaan keskellä lattiaa. Paikalliset pallerot olivat maittavia, ainoastaan Hepsunovitsin ja Tupsunovitsin persiljat olivat eri maata.

Rajan ylitys Kroatiaan onnistui samaa vauhtia kuin paikallisella tädillä polkupyörällä. Raja-asemaa purettiin ennenkuin maa liittyy yhtenäisvaltioon.

Natisen yöharjoitus oli työn takana, kun tie pieneni ja pieneni ennen päättymistään järveen. Harkka oli onnistunut, vaikka Koikkanovitsillä oli pari paikallista lamppukaveria ja pikkuorava. Ja meno mökillä oli meluisaa.

Aamun sprinttitreeni puistossa oli valaiseva, vaikka pormestari jäi tapaamatta. Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia. Japsunovits jatkaa omaa valittua harjoituslinjaa kohti Yö-MM-kisaa.

(otsikko selvinnee myöhemmin)


Serbia on kaunis maa
Perjantai 15.11.2013 /// Hirvosević

Matka lähti käyntiin kovin perinteisellä tavalla. Japsunovic herätettiin soitolla siihen aikaan kun olisi pitänyt jo olla autolla ja kuinkas ollakaan pakkaus oli vielä suorittamatta. Muuten matka Serbiaan sujui kohtalaisen mallikkaasti (vuokra-auton vaihtamista 20 m ajon jälkeen lukuunottamatta). Pohjois-Serbiassa olisi eräällä ahkeralla kupittelijalla ollut hämmästeltävää niin kyntöjäljissä kuin kyntökalustossa (2-siipisiä monenpaikoin). Yksi ja sama pelto jatkui rajan ylityksestä tunnin päähän Novi Sadiin ja saran pää oli jossain 5 km päässä.

Nopean majoittumisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen harjoitukseen, energiat vielä tapissaan Unkarissa nautitun erinomaisen gulassi + pääruoka -aterian jälkeen. Yhtä lukuunottamatta (henkilö mainittu jo tässä uutisessa) kaikki kirmasi metsän keskellä sijainneen kongressikeskuksen pihalta enemmän tai vähemmän innokkaana sumuiseen tammimetsään. Penkkaa & liaaneja riitti ja smurffiheijastimia ei tarvittu kun metsästä löytyi useampiakin ripeästi liikkuvia heijastinpareja.

Kovakuntoisimmat lähtivät illalla vielä tutustumaan Novi Sadin keskustaan. Matka tuli melko kalliiksi kun koko poppoo kulutti illan aikana (sis. kaksi taksimatkaa) koko dinaarikassan (10 e).

Nyt maittavan brandy-aamiaisen jälkeen on seuraavana vuorossa sprinttiä Petrovaradinin linnoituksessa. Oikeastaan lähtö 2 min päästä ja vielä pakkaamatta. Joten over and out.


Unkarin kuningaskunta 1369
Keskiviikko 13.11.2013 /// Krsto Hirvosević

Siinäpä otsikko, joka herättää takuuvarmasti mielenkiinnon lukijassa kuin lukijassa. Tällä kertaa ei kuitenkaan käsitellä Magyaarien valloitusmatkoja, vaan puhutaan Yökuppi UG:n yösuunnistusmatkasta.

Ensimmäistä kertaa reissu ei sijoitu vain yhteen maahan vaan yösuunnistusoloja katsastetaan niin Serbiassa, Kroatian (toivottavasti) raivatuilla miinamailla kuin Unkarissakin. Siis varsin kattava otos muinaisen suurvallan tiluksista.

Samaisella reissulla on edessä myös Yökuppi ry:n syyskokous ja jos et tällä kertaa pääse perjantai-illaksi Kroatiaan, mutta tuntuu, että jotain tärkeää on sydämellä (mielellään Yökuppiin liittyvää), niin eikun yhteys vaikkapa Tuxiin ja asia saa ansaitsemansa huomion kokouksessa.

Jos hyvin käy, tulee reissun päältä myös jonkunlaista raporttia. Pysy siis viritettynä!


Finaalin jälkeen
Keskiviikko 30.10.2013 /// Voimis

Kausi on jälleen paketissa ja Tapanilan maja siivottu. Jonkun suunnistusjalkineet jäivät Tapanilaan kuivumaan, nouda sieltä. Aina kun uutta kehitetään, niin mikään ei ole heti valmista. Tulospalveluohjelma vähän takkusi alussa, mutta toimi täydellisesti ennen kisan loppua. Pyydän vielä, että laittakaa ne ”kerran” simahtaneet Emitit hyllylle ja pitäkää siellä.

A-radalla pisteitä kerättiin reilut parisataa, parhaisiin pisteisiin ylsivät Assu ja Mutkan Manu. Nikkarin Saarakin keräsi hienosti bojoja jattäen taakseen kokonaiskisan voittaneen Leirimaan Tatun.
Beellä Jouni oli ylivoimainen ennen syksyn parhaaseen vireeseen päässyttä Sundqvistin Jaria. Miehisessä seurassa Tahvanaisen Anun loistava suoritus nosti hänet naisten sarjan kolmanneksi.

C-radalla Maarit oli paras, aikasakoista huolimatta. Savolaisen Jukka päihitti kokemuksella juniorit Rauhamaan Topiaksen ja Nuuttilan Samin.

D-radalla Aaron hallittu riski kerätä isoja pisteitä aikasakoilla kannatti. Muut jäivät auttamattoman kauas.

Yhteistulokset ovat sivuilla nähtävillä, mutta muutama huomio. Karetjoen Jounin Finaalin loistosuoritus palkittiin kolmannella sijalla. Hirvosen Juha jäi reilut 20 pistettä. Bee naisissa jo mainittu, Anun viiden pisteen marginaalinen ohitus Lindrothin Miasta kokonaispisteissä. D-radalla Virtasen Aaron hieno finaalin pistesaalis oikeutti nousun kokonaiskisan hopealle.

Muok 31.10.
Palkintojen jako aloitettiin palkitsemalla kaikkiin 12 osakisaan osallistuneet kahdeksan tosiyösuunnistajaa. Anttolaisen Aleksi palkittiin Yökupin stipendillä aktiivisesta yökuppeilusta ja kansainvälisistä menestyksistä. Yhteistulosten selvittyä palkitiin radoittain parhaat kolme miestä ja naista. Ensi vuoden kausikortin Kyrön Kaisun arpomana voitti Laihon Juha-Matti.

Kiitokset kaikille TEILLE 294:lle kauden aikana suunnistaneelle tästä vuodesta, toivottavasti tavataan ensi vuonna.

> Finaalin rogaining-tulokset
> REITTIHÄRVELI
> Kauden 2013 pisteet

Muok2 31.10.
Erityiskiitos vielä loukkaantuneen Tuomon auttajille, Hirvosen Kimmolle, Mutkan Manulle ja Karetjoen Jounille. Tuomo oli telonut polveaan Messilän puskissa. Auttajat olivat saapuneet paikalle, Jouni pysäytti auton Messiläntiellä ja potilas autettiin autoon. Potilas pääsi lämpimällä kyydillä Tapanilaan pesulle. Polveeen oli tullut haava. Tuomolle toivotaan paranemisia.


Ennen Finaalia
Lauantai 26.10.2013 /// Voimis

Lumi tuli ja meni, Messilän rinteestäkin, onneksi. Vettä lähipäivinä tulee, mutta keskiviikkoillaksi luvattu mukavaa parin asteen suunnistussäätä.

Finaalissa ratkeaa taas monia asia. Montako urhoollista selvittää koko yökuppikauden? Ketkä kruunataan ratojen pisterohmuiksi? Tuleeko C-radasta nuorten mellastuskenttä? Tuleeko ennätyksiä ja millaisia?

A-radalla Tatun ja Harrin ero taitaa jäädä 500 pisteeseen, mutta Jouni voi keulia ohi Juhan. Naisissa Saara on ylivoimainen ennen Kirsiä.

B:llä Jukka tavoittanee Markkua, mutta toisaalta Joona voi mennä vielä Jukan ohi. Naisissa Millan ja Monan sijat ovat selviä, mutta Mialla ja Anulla on kisa kolmossijasta.

C:llä nuoret Tomi ja Sami ovat edellä kokenutta Kyöstiä. Heidän sijoituksensa pitävät loppuun saakka. C-naisissa Eveliina voi vielä kiilata kärkeen ohi Marja-Leenan ja Tuijan.

D-pojissa Oskari on ykkönen, jos selvittää radan. Hopeasta taistelevat Riku, Aaro ja Ilari. Tytöissä Ronja on kuningatar.

Tapanilan uudistetut saunat lämpiävät ja ovat valmiina kuuntelemaan ”kootut selitykset” kisan tapahtumista. Tulosten selvittyä palkintojenjako ahkerimmille ja ratojen parhaille.

Lopuksi kaikille tarjolla makkara ja pillimehu.


Poutunkankaalla suppia tarjolla
Perjantai 18.10.2013 /// Mikko L

23.10. yökupitellaan yhdessä Hämeen parhaista maastoista Poutunkankaan supikossa. Viimevuotiseen yökuppimaastoon (kuva) nähden nyt liikutaan kulkukelpoisuudeltaan vielä paremmalla alueella.

Nurmeksen ammattikartoittaja Pekka Hiltunen on kartoittanut suurimman osan alueesta tänä kesänä täysin uusiksi. Pääsemme siis korkkaamaan uutta karttaa, kuten viime vuonna. Tapahtuma on yhteinen Hämeen Sanomien yökupin ja Lahden alueen Yökupin kesken. Ratamestari Pekka Liukkala on viritellyt erinomaiset suunnistukselliset radat. Tervetuloa!


"Ei siellä enää heinää oo"
Torstai 17.10.2013 /// Hirppa

Näillä sanoilla eräs metsäalaa harrastava kyytiläinen veikkaili maaston olevan paremmassa kunnossa kuin heinäkuisessa Lahti-suunnistuksessa. Noh, vielä seuraavana päivänäkin silmissä näkyy sinisiä heijastumia useamman tuhannen luxin korsivarsista.

Vaikkei maasto ollut kaikilta osin ihan priimaa, parhaat erottuivat A- ja B-radalla selkeästi. Allu paineli 7½ min -vauhtia ja jätti Jarkko Liuhan miltei 3 min taakse. Aikalailla sama ero löytyi B-radalta, jossa Joonas Rantala jätti Laineen Maken taakseen.

C-radan voiton vei enemmän B:tä kiertänyt Simo Koponen, Palon Juhan taipuessa vain 14 s. D:llä isäänsä selkeästi paremmin yösuunnistuksen hallitseva (vrt. edelliseen uutiseen) Oskari nappasi selkeän voiton jättäen Virtasen Aaron kakkoseksi.

Yökupin kovasta tasosta kertonee se seikka, että yksi maailman parhaista naissuunnistajista (Minna) jäi tällä kertaa 20 min kärjestä ;) Ja Minnan valittelemaan "yösuunnistuksettomuuteen" on vain yksi lääke: lisää Yökuppia. Sitä on taas tarjolla ensi keskiviikkona Tuuloksen suunnalla.


Legendaarista
Keskiviikko 9.10.2013 /// Voimis

Voimiksen edellinen legendaarinen yösuunnistusmuisto on jostain 80-luvulta. Tällöin hävisin Merikarvialla SM- (ei liity tämänpäivän Helsingin Sanomien Fingerporiin) yösuunnistuksessa toiseksi viimeiselle noin tunnin. Silloin maalissa odotti isä, nyt poika.

Hirvosten kuppikisasta olin aikaisemmin vain kuullut, en osallistunut. Kimmo tarjosi gps:sää, jota en valitettavasti ottanut. Nyt sille olisi todella ollut käyttöä. Rata näytti hyvältä ja varmalla reitinvalinnalla polkukierto oikealta ykköselle. Aukolla olevan ison supan kautta varmistus paikka aukon reunapolulta. Kumpareen kautta tasaista ja parin supan kautta rastille. Tässä vaiheessa Tatu ja Niko haahuilevat ja kyselevät sijaintiaan. Jatkan matkaa, koska tiedän rastin olevan edessäpäin. Sitten ei mikään ihan täsmää. No, jatkan matkaa, palaan takaisinpäin, pyörin ja hyörin. Ehkä noin vartin jälkeen otin suunnan kohti itää ja ajattelin selvittää missä olen. Joku polku tuli alle, mutta kartalta en sellaista löytänyt. Suunta oli suunnilleen oikea, joten jatkoin sitä. Tässä vaiheessa lamput tehot pienemmälle, koska sijainnista ei mitään havaintoa. Iso risteys, edelleenkään ei sopivaa kartalla? Sitten sähkölinja polunristeyksessä. Jes, sijainti paikallistettu kartan alareunassa.

Uusi suunnitelma ja suunta rastille viisi. Se löytyi aukon puolelta, vaikka mielestäni kartalla se on suppa puskassa? Suunta kutoselle. Ison polun yli ja matkanmittaus rastille asti. Lippua ei pienestä pyörimistä huolimatta löydy, joten antaa olla. Uusi suunta kohti maalia.

Neljännen poikittaisen tien jälkeen eteen pitäisi ilmaantua maali ja autojen parkkipaikka. Mutta mutta. Eteen tulee vihreää puskaa ja sen takana "uusi" aukko? Ei s...na. Takaisin tielle ja sitä etelään. Siellä vastaan pitäisi tulla K-piste. Tuleekin risteys, jota en taaskaan paikallista kartalta? No suunnitelma itään, koska maali kartan itäreunalla. Postilaatikko 77? Nyt selvitän paikan kysymällä. 77 tien päässä onkin tyhjä talo, mutta puutarhan takana loistaa ikkunassa valo, siis sinne.

Näinhän ei käy kuin elokuvissa. Pimpotan ovikelloa ja kysyn rouvalta, voisiko hän kertoa ja näyttää missä heidän talonsa sijaitsee. Yllätys yllätys, ei onnistu, olen pihalla. Onneksi löydämme yhteisen urheilukentän, jonne on matkaa 950 metriä ja se on kartalla, yes. Kiitos tässä vaiheessa Piilolantie 95:n rouvalle. Olipa sopiva nimi tuollakin tiellä. Kilometri tietä urheilukentälle ja olen TAAS kartan reunalla. Varmalla tievalinnalla parin risteyksen kautta maaliin.

Aika reilu tunti ja rasteja löytynyt yksi. Tästä luottavaisin mielin kohti viikonlopun 25-mannaa.


<< Edelliset Seuraavat >>

© Yökuppi - >>